– Luukas 2:6-7
Suosituille vieraille näyttäisi aina löytyvän tilaa niin kalentereissa kuin kodeissakin! Mitä suurempi henkilö, sitä juhlavampi on vastaanotto! Olisiko tilanpuute päässyt yllättämään Josefia ja Mariaa, jos Jumala olisi päättänyt lähettää maailmalle Vapahtajan jossakin toisessa muodossa? Olisiko vastassa olleet vastaanottokomiteat ja raikuvat fanfaarit, jos Jeesus olisi saapunut loisteliaammin?
Jeesuksen ihmisyys ja inhimillisyys olivat hänelle alusta asti taakka kannettavaksi. Kunnollisen majapaikan puute heti elämän ensi hetkinä, myöhemmin väärinymmärrykset ja torjumiset, lopuksi kärsimys ja kuolema. Evankeliumien perusteella on vaikeaa värittää Jeesuksen elämästä, sen alusta tai lopusta, kiiltokuvamaista kuvaa. Jo ensimmäinen yö eläinten ruokakaukalossa, olkien pistellessä karkean kapalokankaan läpi, antoi pienelle Vapahtajalle tuntumaa inhimillisyyteen liittyvistä koetuksista.
Apostoli Paavali muistuttaa kirjeessaan filippiläisille Jeesuksen suostumuksesta ottaa ihmisen muoto (Fil. 2:5-11). Nämä jakeet eivät kuitenkaan lopu kärsimykseen, vaan siihen, että taivaaseen astumisensa jälkeen Jeesus on Herra, jonka kaikki tulevat tunnistamaan.
Lupaus Vapahtajan tunnistettavuudesta lohduttaa joulun viettäjää. Tiedämme ketä juhlimme. Opettaessaan Jeesus kuitenkin muistutti (Matt 25:31-46), että osoittamalla huolenpitoa muille ihmisille, osoitamme huolenpitoa hänelle. Edelleenkin ympärillämme on tarpeita, joihin meidän tulee vastata. Huolenpitoa kaipaavat ja tarvitsevat eivät yleensä tule suurta huomiota herättäen paikalle. Useimmiten hekin saapuvat lähellemme vastasyntyneen Vapahtajamme tavoin hiljaa ja huomaamatta.
Joulutoiveeni on, että voisimme kristittyinä olla herkkiä huomaamaan lähimmäistemme tarpeita, jottei kenekään tarvitsisi kärsiä sydämellisen vastaanoton ja tilan puutteesta, kuten Vapahtajamme ensimmäisenä jouluna!
Teitä siunaten, esirukouksista ja taloudellisesta tuesta kiittäen,
Johanna Wyrwal
